Läpileikkaus arabiemiraattilaisesta yhteiskunnasta

Kätlyn Kõrs
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen maisterivaiheen opiskelija

Arabiemiraatit edustaa maailman kärkeä – se on kosmopoliittinen, innovatiivinen edelläkävijä Lähi-idässä, ja siellä kohtaavat rauhanomaisesti monet kansat ja kulttuurit.

Arabiemiraatit on maailman seitsemänneksi vaurain valtio. Maalla on neljänneksi isoimmat öljyvarat maailmassa ja se onkin vahvasti riippuvainen öljytuloista. 1950-luvulta lähtien öljyn löydyttyä Arabiemiraatit on nauttinut hurjasta talouskasvusta. Talouskasvun ja yhteiskunnan uudistuksien myötä tarve ulkopuoliselle asiantuntemukselle ja ammattitaidoille on kasvanut.

Maa pyrkii monipuolistamaan talouttaan, ja sen suurimpia aloitteita sen tavoittamiseksi ovat Khalifa-satama, World Expo 2020 ja Dubai International Financial Center, jotka on perustettu kutsumaan maahan rahoitusalan investointeja. Poikkeukselliset nähtävyydet, muun muassa maailman korkein rakennus Burj Khalifa, on rakennettu turistien houkuttelemiseksi.

DSC_0064.JPG

 

Dubain katukuva yllättää – vaikka tietäisikin, että Dubaissa suuri osa väestöstä on siirtotyöläisiä, todellisuuden hahmottaa vasta siellä ollessaan. Arabiemiraateissa asuu noin 10 miljoonaa asukasta, joista yli puolet on kotoisin Etelä-Aasiasta, ja vain 12 prosenttia väestöstä on paikallisia emiraatteja. Toisen siirtolaisryhmän muodostavat länsimaalaiset. Siirtolaiset ovat Emiraateissa työn perusteella.

Kokemukseni Arabiemiraateista perustuu opiskeluun American University of Sharjah’issa vuonna 2016. Puolen vuoden oleskelu Arabiemiraateissa tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua emiraattilaiseen yhteiskuntaan. Asuessani Emiraatteissa opin, että yhteiskunta toimii tietyillä ääneenlausumattomilla luokkajärjestelmän ehdoilla, ja jokaisella on siinä paikkansa.

Yhteiskunnan huippuluokkaa edustavat maan kuninkaalliset perheet. Maata johtaa korkein neuvosto, jonka muodostavat seitsemän emiirikunnan johtajat. Näitä arabiemiirikuntia johtaa maan presidentti Khalifa bin Zayed Al Nahyan, joka on myös Abu Dhabin emiiri. Varapresidentti ja Dubain hallitsija on Mohammed bin Rashid Al Maktoum.

Maassa ei ole poliittisia puolueita. Ollessani Emiraateissa vuonna 2016 hyväksyttiin laki, joka kieltää kaiken väärän tiedon välittämisen sosiaalisen median tai muiden tietokanavien välityksellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kuninkaallisesta perheestä voi puhua muuta kun mitä he ovat itse julkaisseet. ”Sopimattomasta” puheesta voi saada kovan rangaistuksen ja joutua jopa vankilaan. Siksi tieto kuninkaallisesta perheestä on hyvin rajoitettua ja perustuu usein heidän itsensä julkaisemiin uutisiin ja tiedotteisiin.

katlin2

Dubain emiiri Muhammad ibn Rashid Al-Maktum

Emiraattien toinen arvovaltainen luokka ovat paikalliset eli emiraatit. Heidän osuutensa koko väestöstä on noin 10 prosenttia eli reilu miljoonaa. Paikalliset ovat hyvin ylpeitä maan johtajista, joista he puhuvat vain kunnioitettavasti, sillä Emiraattien hurjaa nousua ja kasvavaa hyvinvointiaa paikallisten keskuudessa pidetään maan johtajien ansioina.

Suuri osa Arabiemiraattien kansalaisista ei työskentele, sillä valtio takaa kansalaisille isot tuet ja sosiaaliturvan. Valtio on käynnistänyt emiratisaatioksi kutsutun hankkeen, jonka tarkoituksena on saada paikalliset työllistymään julkiselle ja yksityiselle sektorille. Kansalaisten osuus yksityisen sektorin työvoimasta on erittäin pieni, vain noin 0,34 prosenttia. Yksityisen sektorin työpaikkoja pidetään kehnompina verrattuna julkisen sektorin paikkoihin, ja siksi emiraatteja kohtaa eniten valtion virroissa, pankeissa ja johtoasemissa. Valtio pyrkii emiratisaatiohankkeella vähentämään riippuvuuttaan ulkomaisesta työvoimasta ja kehottaa siksi kansalaisiaan osallistumaan voimakkaammin työelämään.

katlin3.JPG

2. joulukuuta juhlitaan kansallispäivää. Kuvassa ilmavoimien esityslento Abu Dhabin rannalla 2016

Arabiemiraattien keskiluokkaan kuuluvat länsimaalaiset koulutetut asiantuntijat. Näiden ekspatriaattien asema on yhteiskunnassa kunnioitettu, ja heidän osaamista arvostetaan kasvavan yhteiskunnan kehittämisessä. Kaikki siirtotyöläiset oleskelevat Arabiemiraateissa työluvan perusteella, joka myönnetään kerrallaan vuodeksi tai pariksi.

Kansalaisuuden myöntäminen maahanmuuttajalle on käytännössä mahdotonta. Länsimaalainen ekspatriaatti työskentelee yleensä kansainvälisessä yrityksessä, instituutissa tai yrittäjänä, jolloin työkielenä on englanti. Heillä on erinomaiset mahdollisuudet saada korkeapalkkainen työpaikka ja sen lisäksi korvaukset asuinpaikasta ja koulutusmaksuista. Arabiemiraatit on täydellinen maa paikansa löytäneelle ekspatriaatille, sille se tarjoaa hyvät tulot, monipuoliset palvelut, turvallisen ympäristön ja arvostetun aseman yhteiskunnassa.

Toimistotehtävissä työskentelevät myös arabian- ja englannintaitoiset koulutetut ei-länsimaalaiset. Siihen kuuluvat maahanmuuttajat arabivaltioista ja muista Aasian ja Afrikan maista, joiden asemansa on hieman alhaisempi kuin länsimaalaisten, vaikka osaaminen olisikin samanarvoista.

Palvelualalla törmää useimmiten Etelä-Aasiasta kotoisin oleviin englannintaitoisiin työläisiin, joilla ei välttämättä ole sen kummempaa osaamista, mutta englannin taito tarjoaa heille mahdollisuuden työskennellä palvelualalla. Kokemukseni mukaan asiakaspalvelu Emiraateissa on erittäin ystävällistä, kohteliasta ja ammattitaitoista.

katlin4

Perinteinen vesitaksi Dubai Creek’illä – yhteys vanhan ja uuden kaupunkiosan välillä.

Alimpana yhteiskunnan luokkana nähdään ns. raskaan työn tekijät Etelä-Aasiasta. He ovat ahkeria siivoojia, taksikuskeja ja rakennusmiehiä. Ei ole salaisuus, että hekin ovat paremman elämän perässä ja toivovat voivansa tienesteillään parantaa perheidensä olosuhteita kotimaissa. He asuvat vierastyöläisille tarkoitetuissa taloissa eristetyillä alueilla kaupunkien laitamilla.

Työolot ja ihmisoikeudet ovat todella huonot Etelä-Aasiasta tulleiden vierastyöläisten kohdalla – matala palkka, armoton työaika ja sosiaaliturvattomuus ovat vain ongelmista pienimpiä. On nimittäin tavallista, että siirtotyöläiseltä otetaan passi pois ja kotiinlähtöä pitää anoa työnantajalta.

Siirtolaiset elävät suuresti vain työnantajan armolla, eikä heillä ole mahdollisuutta saada apua mistään. Pahimmista tapauksista kuullan ihmisoikeusjärjestöjen kautta, mutta ne eivät heijasta tilanteen koko karmeaa todellisuutta. Suhtautuminen heihin on erittäin valitettavaa. Emiraatit perustelevat väärinkäytöksiä sillä, että vierastyöläiset tienaavat kuitenkin enemmän kuin kotimaissaan, mikä pitää osittain paikkaansa. On pakko kysyä, käytetäänkö hädänalaisia hyväkseen ja miksi heitä ei kohdella samoin kuin muita siirtolaisia.

katlin5.JPG

Dubaissa rakentamiselle ei näy loppua

Mitä näistä luokkaeroista voisi päätellä? Ehkä sen, että kansalaisuudella ja etnisyydellä todellakin on väliä Arabiemiraateissa. Maa tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia vain yhteiskunnan valituille jäsenille vastineeksi heidän lojaaliudestaan valtiota kohtaan. Kouluttamattomilla siirtolaisilla ei puolestaan ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan kohtaloonsa.  Tällainen järjestelmä koettelee suomalaisen vakaumusta kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti riippumatta heidän taustoistaan.

Advertisements

Kaksi eri arkea

Teksti ja kuva: Laura Wickström

Tämä kirjoitus on omistettu ystävälleni W:lle.

W on niin kuin minä niin sanottu expat. Asumme molemmat Beirutissa, hän perheineen jo puoli vuotta ja minä perheineni kolme kuukautta. W:lla on kaksi lasta alakouluiässä ja hän on naimisissa ranskalaisen miehen kanssa. Hänen miehensä on töissä isossa kansainvälisessä yrityksessä, ja miehen työn takia perhe on muuttanut tiiviiseen tahtiin muun muassa Lähi-idässä ja Arabiemiraateissa. Itse olen myös tullut Beirutiin työn perässä, joten yhtäläisyyksiä löytyy. On kuitenkin yksi ratkaiseva tekijä, jonka takia W:n ja minun kokemukset Beirutista ovat hyvin erilaisia. W on indonesialainen.

Tässä esimerkkejä miten arkielämämme eroavat. Minun oletetaan työskentelevän joko American University of Beirutissa tai YK:ssa. W on kotirouva mutta häntä kohdellaan aasialaisen ulkonäkönsä takia lähes poikkeuksetta taloudenhoitajana tai palvelijana. Minulla ei yleensä ole vaikeuksia saada service taksia. Service on edullinen kimppakyytiperiaatteella toimiva taksi. Ne kerrat kun olen joutunut odottamaan, syynä on ollut se, että service taksit eivät ole menneet päämäärääni tai sitten auto on ollut täynnä. W:lla on vaikeuksia saada tarvittaessa taksia ja ilman miehensä seuraa häntä kohdellaan kaltoin. Jatkuvien huonojen kokemusten takia hän ei mielellään käytä takseja liikkuessaan yksin tai lastensa kanssa, mikä vaikeuttaa arkielämää kaupungissa, jossa taksi tai bussi on lähes ainoa tapa liikkua, ellei omaa autoa ole käytettävissä. Minulla ei todennäköisesti olisi sen suurempia ongelmia ajaa täällä (paitsi oma pelkoni tätä Villi Länsi-liikennekulttuuria kohtaan), mutta W:n kohdalla asiat olisivat toisin. W tietää, että jos hän ajaisi ja jäisi kiinni ilman täällä hyväksyttyä ajokorttia häntä odottaisi muitakin ongelmia kuin vain muodolliset seuraamukset. Kun minua eri tilanteissa puhutellaan nimityksillä Madam tai Mam, W:tä puhutellaan aliarvoisesti eikä hän yleensä saa samanarvoista kohtelua. Hänen oletetaan karkottavan muita service taksin asiakkaita, eikä hänen oleteta pystyvän maksamaan.

Kun muutimme Beirutiin otin asunnonvälittäjiin ja vuokranantajiin yhteyttä, ja kohtaamaani ongelmaa voisi kutsua ylitarjonnaksi. Välittäjät jopa soittivat perään ja tarjosivat lisää asuntoja katsottavaksi. W:n perheen muuttaessa Beirutiin myös W otti välittäjiin ja asunnonomistajiin yhteyttä. Useammin kuin kerran hänelle ei edes näytetty asuntoa tai viitsitty päästää edes koko taloon. Kun W kävi meillä ensimmäistä kertaa kylässä, hän kertoi löytäneensä juuri meidän talostamme mielenkiintoisen asunnon, mutta hänelle ei koskaan näytetty asuntoa olettamuksella, ettei hän palvelijan palkalla millään pystyisi maksamaan vuokraa.

W:n tytär käy kolmannella luokalla ranskalaisessa koulussa. Hänellä on ystäviä, mutta koulussa häntä myös kiusataan äitinsä indonesialaisen taustan takia. Hänelle kerrotaan, että heidän palvelijathan ovat Indonesiasta (tai Filippiineiltä, joka on kodinhoitajien ja lastenhoitajien tyypillinen kotimaa). Meidän alle kolmevuotias tytär aloitti hiljattain päiväkodissa eikä meillä vieraan kielen ohessa missään vaiheessa ole ollut ongelmia muiden lasten, vanhempien tai henkilökunnan kanssa.

Mutta kaikkein vaikein osa, ja todennäköisesti suurin ero välillämme julkisten tilojen käytössä ja kokemuksissa siitä, on, ettei minun (tietääkseni) koskaan W:n lailla ole oletettu olevan prostituoitu. W:n kohdalla tämä toistuu jatkuvasti. Kun hän kävelee kadulla, auto saattaa seurata häntä ja auton ikkunasta heitetään paperilappuja, jossa on puhelinnumero, johon W:n pitäisi soittaa. Kokemus on täysin sama silloinkin kun W kävelee lastensa kanssa.

W:n kertoessa kokemuksistaan hänellä on aina pieni hymy huulillaan kun hän kohauttaa olkapäitään ja toteaa, että näin asiat vain ovat arabiyhteiskunnassa. Hän kuitenkin aina korostaa, etteivät tietenkään kaikki ihmiset kohtele häntä huonosti, tai että kaikki arabimiehet heittäisivät lappuja autonikkunasta. Ainoan kerran, kun hänelle tulee tuskallinen katse silmiin on hänen kertoessaan miten hän ei syntyperänsä takia pysty suojelemaan omia lapsiaan.

Asettuminen uuteen maahan vie oman aikansa. Arjen touhut saattoivat alussa vaatia enemmän voimia kunnes arki alkoi tuntua arjelta myös täällä Beirutissa. Kaiken keskellä pohdin monta kertaa miltä aloilleen asettuminen olisi tuntunut, jos joka ainoa päivä olisi sisältänyt jonkinlaisen huonon kokemuksen etnisen taustani takia. Se olisi väistämättä heittänyt varjon muuten hyvälle Beirutin kokemukselle. Mietin myös sitä, miten etuoikeutettu olen tässä kaupungissa sellaisen asian johdosta, jonka eteen en ole tehnyt yhtään mitään. Ihailen ystävääni hänen kyvystään olla masentumatta ja siitä miten hän säilyttää elämänilonsa, mutta ennen kaikkea ihailen sivusta miten hän kaiken kokemansa keskellä välittää arvoja tasavertaisuudesta ilman minkäänlaista katkeruutta lapsilleen.LauraWickström

Lopuksi haluan myös jakaa kultakimpaleita tämän perheen arjesta. Heillä on kaunis asunto kukkulan päällä, josta avautuu mahtava näköala Beirutin yli (ja kyllä, miehen työnantaja maksaa asumiskustannukset, joten vuokranantaja meidän talossamme jäi hyviä vuokralaisia vaille), heillä on nykyään auto (joten epämiellyttävät taksikokemukset voidaan minimoida) ja lapset käyvät yhdessä Beirutin parhaista ranskankielisistä kouluista. Heillä on paljon ystäviä sekä ulkomaalaisten parissa että myös paikallisten keskuudessa. He viihtyvät erinomaisesti Beirutissa. Asiat ovat siis tämän perheen kohdalla toistaiseksi hyvin, ja toivon hartaasti, että näin myös jatkuu.

Kirjoittaja työskentelee tutkija-koordinaattorina Suomen Lähi-idän instituutissa