Matka Tahririn jälkeiseen Egyptiin

Severi Raja-aho
Kirjoittaja opiskelee Tampereen yliopiston Peace, Mediation and Conflict Research-maisteriohjelmassa.

Tahririn aukiota vartioivat poliisit tarkkailevat heidän ympärillään huristelevia autoja ja ihmisiä. Korkealle nostettu Egyptin lippu aukion keskellä kertoo paikan kansallisesta merkityksestä, sivukaduilta löytyvät graffitit muistuttavat vuoden 2011 keväällä tapahtuneesta kansannoususta. Yhdelle parvekkeelle on ripustettu lippu, jossa komeilee 1950- ja 1960-luvuilla Egyptiä hallinnut presidentti Gamal Abdel Nasser, toisaalla kaupanomistaja on ripustanut liikkeensä ikkunaan kuvan nykyisestä presidentistä Abdel Fattah el-Sisistä.

Suomen Lähi-idän instituutti järjesti yhdessä Helsingin yliopiston Lähi-idän opiskelijat ry:n kanssa kurssin, jossa tutustuttiin modernin Egyptin yhteiskuntaan. Matkustimme Kairoon, jossa perehdyimme aiheeseen luentojen, vierailujen ja keskustelujen kautta. Teemoina olivat erityisesti lähihistoria, ulkopolitiikka, media ja kulttuuri sekä uskonto.

Kuva: Iida Markkanen

Armeija valtiossa vai valtio armeijassa?

Egyptin modernin historian kantavana punaisena lankana on ollut armeijan, valtion ja kansan välinen suhde sekä kysymys siitä, kuka omistaa Egyptin valtion. Armeijalla on ollut keskeinen rooli Egyptin modernissa historiassa. Kansallismielisessä narratiivissa armeija on ollut uudistaja, vapauttaja ja suojelija. Armeija toimi modernisaation perustana 1800-luvulla, ja sen uudistusmielisestä siivestä nousseet nuoret upseerit kaappasivat vallan kuningas Farukilta vuonna 1952 ja perustivat Egyptin tasavallan seuraavana vuonna. Egyptin tasavallan kuudesta presidentistä viisi on ollut entisiä kenraaleja.

Gamal Abdel Nasser herättää nostalgiaa monissa egyptiläisissä. Kuva: Severi Raja-aho

Hosni Mubarakin presidenttikautena armeijan valta-asema muuttui, kun julkista omistusta alettiin yksityistää kaksin käsin. Upseerit alkoivat toimia yhteistyössä uusrikkaan liikemiesluokan kanssa. Valtaeliitin, liike-elämän ja julkisen hallinnon ympärille perustetusta Kansallisesta Demokraattisesta Puolueesta muodostui korruption symboli, minkä vuoksi sen puoluetalo poltettiin kahdeksantoista kansannousun päivän aikana vuonna 2011. Vallankumouksen jälkeen armeija julisti poikkeustilan aina vuoden 2012 vaaleihin saakka, jolloin valtaan astui Muslimiveljeskunta sekä presidentti Mohammed Morsi, Egyptin tasavallan ensimmäinen siviilitaustainen presidentti. Korruptiosyytösten myötä ihmiset kuitenkin suuntasivat kaduille jälleen kesällä 2013, ja tällöin myös armeija tuki kansannousua . Vuoden 2013 kansannousu oli skaalassaan valtava, kymmenet miljoonat egyptiläiset saapuivat Kairon kaduille osoittamaan mieltään Mohammend Morsia ja Muslimiveljeskuntaa vastaan. Aiemmin tuntematon kenraali Abdel Fattah el-Sisi julisti, ettei Mohammed Morsi ole enää Egyptin presidentti ja että hänen valmistelemansa perustuslaki tultaisiin kumoamaan. Armeija oli astunut jälleen paikalle, jonka se katsoo itselleen kuuluvan.

“Leipää, vapautta ja sosiaalista oikeutta” olivat asioita, joiden vuoksi ihmiset astuivat kaduille keväällä 2011. Kuva: Severi Raja-aho

Epävarmuus

Kairon keskustassa kulkiessa huomaa ja aistii turvallisuuteen liittyvän epävarmuuden. Lähetystöjen ja julkisten virastojen liepeillä vartioi raskaasti varustettuja poliiseja ja meidänkin kurssilaisryhmämme parhaaksi katsottiin, että puvuntakkiin pukeutunut turistipoliisi kulki mukanamme, minne ikinä menimmekään. Tiukka suhtautuminen erityisesti ulkomaalaisten turvallisuuteen perinteisessä matkailun kohdemaassa on ymmärrettävää. Vuodesta 2011 asti jatkunut poliittinen epävakaus, terrori-iskussa tuhoutunut venäläinen matkustajakone sekä Siinailla tapahtuneet terrori-iskut ovat kaikki vaikuttaneet maahan tulevien turistien määrään, mutta myös egyptiläisten turvallisuuteen. Mielikuvaa vahvasta armeijasta pidetään yllä osittain poliittisista, osittain turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Tyttöjä osallistumassa ADEW:in (Association for the Development and Enhancement of Women) järjestämälle oppitunnille. Oppitunneilla tytöille järjestetään opetusta kansalaistaidoista ja kannustetaan opiskeluun. Julkisen koulutuksen laadun puute, köyhyys ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ovat suuria ongelmia Egyptissä. Kuva: Nädia Radi

Vieraillessamme paikallisissa julkisomisteisissa mediataloissa päätoimittajat julistivat tehtäväkseen isänmaansa puolustamisen. Median puolueellisuus tuli esille myös Aleksandriassa paikalliselle televisiokanavalle antamassani haastattelussa. Toimittajan kysymysten johdattelemana vakuuttelin, etten ole tuntenut oloani turvattomaksi ja Egyptin olevan turvallinen paikka matkustaa. Toisaalta kokemukseni turvallisuudesta oli myös aito: vastoin kovien varotoimien synnyttämää kuvaa, en tuntenut oloani turvattomaksi missään vaiheessa matkaa. Kaduilla kävellessä egyptiläiset olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Herätimme erityistä mielenkiintoa lasten ja varhaisteinien parissa, jotka tulivat innokkaasti ottamaan yhteiskuvia meidän kanssamme.

AUC kissa

Ihmisten lisäksi monet katukissatkin halusivat tehdä tuttavuutta kanssamme. Kuva: Iida Markkanen

Epävarmuus ja turvattomuus liittyvät myös Egyptin talouden ongelmiin. Tavatessamme opiskelijoita Egyptin tunnetuimmassa (ja kalleimmassa) oppilaitoksessa, Kairon amerikkalaisessa yliopistossa, opiskelijat kertoivat olevansa huolissaan tulevaisuudestaan kotimaassaan, sillä lukukausimaksut ovat valtavat eikä edes korkeatasoinen koulutus takaa välttämättä työpaikkaa. Julkinen koulutus on Egyptissä perusopetuksesta aina yliopistoon ilmaista, mutta sen taso verrattuna yksityiseen koulutussektoriin, kuten Kairon amerikkalaiseen yliopistoon, on yleisesti paljon heikompi. Tämän vuoksi rikkaat perheet maksavat lapsilleen yksityisen koulutuksen, jolloin työpaikan saanti on varmempaa. Maailmanpankin arvion mukaan nuorisotyöttömyys on Egyptissä noin 40 prosenttia.

Vierailimme Suomen suurlähetystössä, jossa keskustelimme suurlähettiläs Laura Kansikas-Debraisen ja ulkoasiainsihteeri Jukka Välimaan kanssa Suomen tekemästä kehitystyöstä Egyptissä. Kuva: Iida Markkanen

Monimuotoisuus ja suvaitsevaisuus

Egypti on yksi ihmisten pisimpään asuttamista alueista. Se sijaitsee keskeisellä paikalla maailman suurimman joen alajuoksulla, Välimeren ja Punaisenmeren rannalla sekä Afrikan ja Lähi-idän välissä. Egypti onkin monikulttuurinen maa, joka kokemistaan vaikeista ajoista huolimatta pyrkii ylläpitämään suvaitsevaisuuden ja rauhan uskonnollisten ja etnisten ryhmien välillä. Viimeaikaisiin hyökkäyksiin koptikristittyjä vastaan Tantassa, Aleksandriassa, Siinailla ja Kairossa on suhtauduttu tyrmäävästi valtion taholta. Valtion virallisessa retoriikassa ne nähdään hyökkäyksenä koko Egyptin kansaa kohtaan. Nykyinen presidentti nauttiikin laajaa koptikristittyjen suosiota.

Egyptiläinen zar-musiikki on kiehtova yhdistelmä suufilaista hengellisyyttä, nubialaisia rytmejä ja arabialaista musiikkiperinnettä ja se kuvastaa hyvin miten rikas, kiehtova ja monimuotoinen egyptiläinen kulttuuri on. Kuva: Nädia Radi

Egyptissä uskonnollisten ryhmien rauhanomaisesta yhteiseloa edistetään monin tavoin. Al-Azhar, yksi maailman merkittävimmistä ja vanhimmista sunnalaisista yliopistoista, pyrkii opetusohjelmansa sekä erilaisten instituuttien ja konferenssien avulla lisäämään yhteisymmärrystä uskontojen välillä ja ennaltaehkäisemään radikalisoitumista. Vatikaanin ja al-Azharin välinen tapaaminen maaliskuussa on merkki suunnan muutoksesta, sillä edellisestä tapaamisesta on kulunut seitsemän vuotta. Instituutioiden suhteet jäätyivät vuonna 2008 paavi Benedict XVI:n viitattua islamin ja väkivallan väliseen yhteyteen ja paavin vaadittua suurempia toimia Egyptin kristittyjen suojelemiseksi vuonna 2011.

Al-Azharissa tapaamassa perusopetuksesta vastaavaa sheikiä. Kuva: Iida Markkanen

Vierailimme Aleksandrian ruotsalaisessa instituutissa, jonka johtaja Peter Weiderud kertoi meille instituutin tekemästä työstä. Instituutti pyrkii edistämään dialogia eri uskontojen välillä sekä lisäämään kansalaistaitoja Egyptissä ja muissa Välimeren maissa. Kuva: Iida Markkanen

Vakaus vai uusi kansannousu?

Monet asiat Egyptissä näyttävät palanneen samaan tilaan, jossa ne olivat ennen Tahririlta alkanutta kansannousua. Myös monet juurisyyt kansan tyytymättömyydelle ovat yhä olemassa. Maassa vallitsee yhtäältä odottava kärsivällisyys, toisaalta pettymyksen tunne. Pettymys kohdistuu ennen kaikkea siihen, ettei vallankumous helpottanutkaan rivikansalaisen kokemaa ahdinkoa, vaan vanha järjestelmä pysyi paikallaan horjahduksista huolimatta. Nykyisessä tilanteessa yhteiskunnan turvallisuus ja vakaus asettuvat kuitenkin vallankumouksen edelle ja Abdel Fattah el-Sisin vahvaan johtajuuteen ja taloudellisiin reformeihin suhtaudutaan toiveikkaasti. Kuten vallankumouksen jälkeisissä vaaleissa selvisi, vaihtoehto vallitsevalle systeemille ei välttämättä ole sen parempi, vaan jopa huonompi kuin status quon säilyminen.

Vuoden 2011 vallankumouksen kahdeksantoista päivää ovat saaneet Egyptissä monia merkityksiä.  Tapahtumaa kutsutaan vallankumoukseksi, kansannousuksi ja mielenosoitukseksi. Osallistujia oli kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikista uskonnollisista ryhmistä. Tapahtuma muistetaankin ennen kaikkea kaikkia egyptiläisiä yhdistäneenä asiana. Tulevien vuosien näytettäväksi jää, kylvikö kansannousu yhteiskuntaan demokratian siemenet ja käytetäänkö vastaavaa keinoa jatkossakin hallituksen painostamiseen, mikäli kansan tyytymättömyys yhteiskunnan tilanteeseen kasvaa.

Niili ja Kairo eivät nuku milloinkaan, vaan jatkavat virtaansa ajasta toiseen. Kuva: Iida Markkanen

Advertisements

Pilvenpiirtäjien juurelta aavikon äärettömyyteen

Teksti: Senni Raunio

Maaliskuun lopussa kymmenen nuorta suomalaista lähti unohtumattomalle matkalle Arabian niemimaalle. Helsingissä toimiva Lähi-idän opiskelijat ry. järjesti yhteistyössä Suomen Lähi-idän instituutin kanssa opintomatkan Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin ja Omaniin. Olin yksi onnellisista mukana olijoista ja kokemus olikin yksi parhaimmista matkoista elämässäni.

Matkustimme ensimmäisenä Dubaihin, itselleni se oli ensimmäinen kerta kyseisessä kaupungissa. Dubaissa todella huomaa sen, että ainoastaan 15% kansakunnasta on alkuperäisiä emiraatteja, kansainvälinen tunnelma leijailee kiireisessä kaupungissa ja kulkiessa kuuli enemmän englantia kuin arabiaa. Dubaita halkovat pilvenpiirtäjät ylittävät käsityskyvyn; on hämmästyttävää mihin ihminen kykenee. Tapasimme Dubaissa mielenkiintoisia ihmisiä, muun muassa suomalaisen naisen joka tekee bisnestä, emiraatteja paikallisessa koulutuksen laadunvalvonnassa ja egyptiläisen joka johtaa matkailualan yritystä.

dubai

Dubain rantaviivaa

Oli mielenkiintoista käydä virastossa kuulemassa millaista on koulutuspolitiikka emiraateissa. Mielenkiintoisinta oli todella ymmärtää koulutuksen tuotteistaminen ja mitä se käytännössä tarkoittaa koulutusmarkkinoille verrattuna Suomeen. Kun meillä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen laatua valvotaan ja seurataan, niitä pyritään myös parantamaan silloin kun jokin ei toimi tai menee huonommin. Emiraateissa koulutuksen ollessa maksullista ja yliopistojen kilpaillessa keskenään huonot yliopistot lopettavat toimintansa asiakkaiden lähtiessä. Eihän huonoa tuotetta kannata pitää markkinoilla, mutta heräsi kyllä kysymyksiä siitä että millaiset vähäosaisten kouluttautumismahdollisuudet ovat opiskelun ollessa kallista. On aina yhtä hämmentävää todella ymmärtää miten etuoikeutetussa asemassa me olemme  Suomessa, meidän ei tarvitse murehtia siitä että riittävätkö varat koulutukseen vai eivät.

Koulutus teemana onkin mielenkiintoinen kokonaisuus Lähi-idässä käydessä, me pääsimme onneksi tutustumaan myös suomalaiseen koulutusvientiin Abu Dhabissa. Siellä suomalaiset opettajat hyvin innoissaan esittelivät meille koulua ja viisivuotista vientihanketta, jossa suomalaisia opetusmetodeja sovelletaan paikalliseen opetussuunnitelmaan ala-asteella. Erityisesti paikallinen ystävällinen arabikulttuuri oli selkeästi tehnyt heille hyvää; vieraanvaraisuus ja ilo paistoivat heistä. Hanke itsessään oli kuulemamme mukaan erittäin onnistunut ja nyt he toivovatkin sen saavan seuraavan viiden vuoden jatkokauden.

Arabien ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on kyllä vertaansa vailla. Tämä tuli erityisen hyvin esille maassa, jota kovasti rakastan, Omanissa. Olen käynyt Omanissa pari vuotta sitten ensimmäisen kerran ja maan ystävälliset ihmiset ja käsittämätön kauneus jättivät minuun lähtemättömät jäljet, joten oli kiva päästä sinne takaisin. Matkustimme Omaniin puolessa välissä reissua bussilla. Oli mielestäni yksi matkan hauskimmista päivistä kun seikkailimme kahden muun matkalaisen kanssa halki Dubain etsimään pienen omanilaisen bussifirman toimistoa. Tuo pieni toimisto Dubain sivukujilla oli hiljainen ja kylmästi valaistu, kyllästynyt myyjä järkyttyi kuulleessaan, että joutuu kirjoittamaan käsin meille kymmenen matkalippua. Retki noille sivukujille, siirtolaistyöläisten asuttamille kaduille, joissa yhtäkkiä Dubaissa vallitseva puhtaus vaihtui kulkukissoihin ja kadun reunoilla istuviin miehiin, jotka tuijottivat meitä mustilla silmillään, oli pysäyttävä. Pohdin seuraavan aamun bussimatkalla Omaniin paljon sitä, miten paljon Dubaissa on köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Kuka päättää mikä on hyvää elämää? Ja kuka päättää kuka sitä saa elää? Onko bussifirman toimiston kyllästynyt mies onnellinen?

oman ranta

Omanin rantaviivaa

Omanissa tutustuimme maan pääkaupunkiin Muscatiin, Intian valtamereen, joka hyväili meitä lämpimillä aalloillaan ja teimme pidemmän retken aavikolle. Aavikkoretki alkoi matkalla Nizwan yliopistoon, jossa pääsimme kuulemaan maan historiasta ja yliopiston toiminnasta sekä siellä opiskelusta. Oli mielenkiintoista kuulla että yliopiston opiskelijoista 95% on naisia.

Omanilaiset ovat hieman laiskaa kansaa opiskelujen ja töiden kannalta ajateltuna, tapasimme suomalaisen naisen joka on asunut maassa 30 vuotta ja hän kuvaili meille miten kansa tavallisesti haluaa tehdä lyhyitä päiviä ja lomailla, keskiverto omanilainen on töissä n. 180 päivää vqaboosuodessa, mikä on suhteellisen vähän. Maa on kuitenkin hyvin rikas, ja kansakunta voi selkeästi hyvin. He rakastavat sulttaaniaan, sulttaani Qaboota enemmän kuin Suomessa kukaan rakastaa edes puolisoaan. Sulttaani Qaboon kuvalla mainostetaan kaikkea aina mäkkäristä ostoskeskuksiin, hänen kuvansa koristaa rakennusten seiniä ja jokaista seteliä. Hän on kyllä hallitsijana hyvin oikeudenmukainen ja hyvä, Omanissa on rauhallista ja turvallista ja hän on kehittänyt maata koko hallintokautensa ajan, aina 1970 –luvun loppupuolelta näihin päiviin, mutta sellainen hallitsijan suoranainen henkilöpalvonta on hieman koomista näin länsimaalaisesta näkökulmasta.

Saavuimme oaavikkomanilaisen oppaamme ja ystävämme Juman kanssa aavikkoleiriin yliopistovierailun jälkeen. Aavikon reunattomuus hyväili sielua ja siellä pysähtyminen auttaa keskittymään olennaiseen. Tyhjyydessä olennaiseen keskittyminen on todella paljon helpompaa kuin tavallisessa arkihulinassa tai vaikka Dubain pilvenpiirtäjien juurella.

Aavikkoretkeä seuraavana päivänä teimme matkan kanjonille jonka halki vaelsimme tuntikausia uiden ja kiipeillen. Se oli aivan mielettömän hauskaa ja vaati myös tiimi työskentelyä, oli mukava huomata miten hyvin porukkamme oli hitsautunut yhteen siinä vaiheessa. Kanjonilta ajoimme meren rannalle toiseen leiriin ja katselemaan kilpikonnien nousua yön pimetessä. Ruoka Omanissa on aivan uskomattoman hyvää ja täytyy kyllä sanoa että tuli tuolla reissulla syötyä hyvin.

Mitä sitten sain matkalta? Opin paljon lisää arabialaisesta kulttuurista ja tavoista, tapasin monia ihania ihmisiä ja sain kuulla mielettömiä tarinoita. Olen äärettömän kiitollinen koko matkasta ja erityisesti tiimillemme, oli mieletöntä miten hyvä henki matkalla vallitsi ja miten mukavaa että sain niin monta uutta ystävää! Opin paljon eriarvoisuudesta, alueen poliittisesta tilanteesta, koulutuspolitiikasta, työllistymisestä alueella ja bisnesmahdollisuuksista. Matkan on oltava onnistunut kun sieltä palaa suunnitellen jo seuraavaa reissua alueelle!

ryhmä