Sultanbeyli, pieni kaupunki suuressa Istanbulissa

Teksti  ja kuva: Milja Rämö

Auton ikkunasta katselen maisemaa, jollaiseksi olen kuvitellut keski-anatolialaisen pikkukaupungin. Tammikuisen kylmillä kaduilla juoksentelevat lapset hieman nuhjaantuneissa fleeceasuissa, huiveihin ja pitkiin takkeihin pukeutuneet naiset ovat matkalla basaariin, talojen julkisivut ovat hieman ränsistyneet ja kaukaisuudessa kohoaa sumu kukkuloiden ylle.

Olen Sultanbeylissä, 300 000 asukkaan istanbulilaisessa esikaupungissa, joka on vielä 40-luvulla ollut viljelymaata. Tänä päivänä Sultanbeyli on työväenluokkainen kurdien, uskonnollisten, syyrialaisten pakolaisten, AKP:n, ISIS:n ja PKK:n kannattajien kohtauspaikka, joka viime kesänä muuttui PKK:n pommi-iskun areenaksi.

Sultanbeyli_Milja_Rämö“Istanbul on uusi Berliini!”, “Istanbul on silta idän ja lännen välillä!” “Istanbulin ihanat basaarit, pikkukujat ja moskeijat vievät aikamatkalle itään!” “Istanbul henkii Gezi-puiston jälkeistä aktivismia!” Istanbul on monien suomalaisten turistien lempikohteita, ja jokaisella tuntuu olevan todella erilaisia vivahteita kokemuksissaan kaupungista.

Paljon Istanbulissa aikaa viettäneenä, ja siellä asuneenakin, jokaisella vierailullani hämmästyn kaupungin moniulotteisuudesta ja kontrasteista. Moniulotteisuuden näkee jo verrattaessa turistien keskuudessa suosittuja Sultanahmetin historiallista aluetta ja Taksimin kaupallisempaa aluetta. Kontrasti kasvaa, kun siirrytään esikaupunkialueille, jotka ovat kuin omia kaupunkejaan ja joissa asuu helposti enemmän ihmisiä kuin Tampereella.

Taksimilta, Istanbulin modernista keskuksesta, Sultanbeyliin kestää metrolla, metrobussilla ja bussilla 1-1,5 tuntia, joka on usealle istanbulilaiselle tavallinen työmatka. Metrobussista Anatolian puolella jäädessä voi jo huomata, että väkijoukko muuttuu, ja turkkilainen yläluokka on jäänyt kalliille Beyoğlun alueelle. Sultanbeyliin saapuessa tuntuu kuin olisi saapunut aivan toiseen kaupunkiin.

Pitkään omaan tuttavapiirini kuului maallistuneita turkkilaisia, jotka asuivat enintään parinkymmenen minuutin metromatkan päässä Taksimilta. Minulla oli harvoin syytä poistua, ainakaan säännöllisesti, kuplasta, jossa Istanbul näyttäytyi pikkukujina, trendikahviloina ja vaihtoehtoisina, joskus tosin kovin pinnallisina, aktivistipiireinä. Sultanbeyli tuntui alkuun jopa eksoottiselta pieneltä anatolialaiselta kaupungilta Istanbulin sisällä.

Sultanbeylissä uskonto ja perinteet ovat tärkeässä roolissa. Monet poistuvat sieltä harvoin, jotkut eivät koskaan. Erään tuttavani mukaan ensimmäistä kertaa kaupalliselle Taksimille saapuminen oli kuin olisi tullut Amerikkaan. Hän oli nähnyt paikan useasti televisiosta. Vielä suurempi syy hämmennykseen oli Taksimin kulttuuri. Se tuntui hänelle niin vieraalta ja erilaiselta, aivan kuin hän olisi tullut toiseen maahan. Oli turvallisempaa palata kotiin tuttuun kulttuuriin.

Muutaman vuoden sisällä Sultanbeyliin avataan metroasema. Monet pelkäävät, että metron mukana tulevat myös maallisen Istanbulin ongelmat ja huolet. Toisille metro on taas mahdollisuus käydä töissä ja koulussa Sultanbeylin ulkopuolella, sekä mahdollisuus tutustua myös niihin paikkoihin, jotka ovat suomalaisille turisteille tuttuja, kuten Hagia Sofiaan tai Siniseen moskeijaan.

Istanbulin sisälle mahtuu monta pientä kaupunkia ja kylää. Aikaisemmin Istanbulin ollessa vielä Konstantinopoli nykyinen kaupunki olikin joukko kyliä Bosporinsalmella. Tämän päivän Istanbulissa lyhyellä kävelymatkallakin voi nähdä erilaisia kaupunkikulttuureja, etenkin jos poikkeaa turistien suosimilta alueilta, saatikka jos sattuu päätymään esikaupunkialueille.

Advertisements