Läpileikkaus arabiemiraattilaisesta yhteiskunnasta

Kätlyn Kõrs
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen maisterivaiheen opiskelija

Arabiemiraatit edustaa maailman kärkeä – se on kosmopoliittinen, innovatiivinen edelläkävijä Lähi-idässä, ja siellä kohtaavat rauhanomaisesti monet kansat ja kulttuurit.

Arabiemiraatit on maailman seitsemänneksi vaurain valtio. Maalla on neljänneksi isoimmat öljyvarat maailmassa ja se onkin vahvasti riippuvainen öljytuloista. 1950-luvulta lähtien öljyn löydyttyä Arabiemiraatit on nauttinut hurjasta talouskasvusta. Talouskasvun ja yhteiskunnan uudistuksien myötä tarve ulkopuoliselle asiantuntemukselle ja ammattitaidoille on kasvanut.

Maa pyrkii monipuolistamaan talouttaan, ja sen suurimpia aloitteita sen tavoittamiseksi ovat Khalifa-satama, World Expo 2020 ja Dubai International Financial Center, jotka on perustettu kutsumaan maahan rahoitusalan investointeja. Poikkeukselliset nähtävyydet, muun muassa maailman korkein rakennus Burj Khalifa, on rakennettu turistien houkuttelemiseksi.

DSC_0064.JPG

 

Dubain katukuva yllättää – vaikka tietäisikin, että Dubaissa suuri osa väestöstä on siirtotyöläisiä, todellisuuden hahmottaa vasta siellä ollessaan. Arabiemiraateissa asuu noin 10 miljoonaa asukasta, joista yli puolet on kotoisin Etelä-Aasiasta, ja vain 12 prosenttia väestöstä on paikallisia emiraatteja. Toisen siirtolaisryhmän muodostavat länsimaalaiset. Siirtolaiset ovat Emiraateissa työn perusteella.

Kokemukseni Arabiemiraateista perustuu opiskeluun American University of Sharjah’issa vuonna 2016. Puolen vuoden oleskelu Arabiemiraateissa tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua emiraattilaiseen yhteiskuntaan. Asuessani Emiraatteissa opin, että yhteiskunta toimii tietyillä ääneenlausumattomilla luokkajärjestelmän ehdoilla, ja jokaisella on siinä paikkansa.

Yhteiskunnan huippuluokkaa edustavat maan kuninkaalliset perheet. Maata johtaa korkein neuvosto, jonka muodostavat seitsemän emiirikunnan johtajat. Näitä arabiemiirikuntia johtaa maan presidentti Khalifa bin Zayed Al Nahyan, joka on myös Abu Dhabin emiiri. Varapresidentti ja Dubain hallitsija on Mohammed bin Rashid Al Maktoum.

Maassa ei ole poliittisia puolueita. Ollessani Emiraateissa vuonna 2016 hyväksyttiin laki, joka kieltää kaiken väärän tiedon välittämisen sosiaalisen median tai muiden tietokanavien välityksellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kuninkaallisesta perheestä voi puhua muuta kun mitä he ovat itse julkaisseet. ”Sopimattomasta” puheesta voi saada kovan rangaistuksen ja joutua jopa vankilaan. Siksi tieto kuninkaallisesta perheestä on hyvin rajoitettua ja perustuu usein heidän itsensä julkaisemiin uutisiin ja tiedotteisiin.

katlin2

Dubain emiiri Muhammad ibn Rashid Al-Maktum

Emiraattien toinen arvovaltainen luokka ovat paikalliset eli emiraatit. Heidän osuutensa koko väestöstä on noin 10 prosenttia eli reilu miljoonaa. Paikalliset ovat hyvin ylpeitä maan johtajista, joista he puhuvat vain kunnioitettavasti, sillä Emiraattien hurjaa nousua ja kasvavaa hyvinvointiaa paikallisten keskuudessa pidetään maan johtajien ansioina.

Suuri osa Arabiemiraattien kansalaisista ei työskentele, sillä valtio takaa kansalaisille isot tuet ja sosiaaliturvan. Valtio on käynnistänyt emiratisaatioksi kutsutun hankkeen, jonka tarkoituksena on saada paikalliset työllistymään julkiselle ja yksityiselle sektorille. Kansalaisten osuus yksityisen sektorin työvoimasta on erittäin pieni, vain noin 0,34 prosenttia. Yksityisen sektorin työpaikkoja pidetään kehnompina verrattuna julkisen sektorin paikkoihin, ja siksi emiraatteja kohtaa eniten valtion virroissa, pankeissa ja johtoasemissa. Valtio pyrkii emiratisaatiohankkeella vähentämään riippuvuuttaan ulkomaisesta työvoimasta ja kehottaa siksi kansalaisiaan osallistumaan voimakkaammin työelämään.

katlin3.JPG

2. joulukuuta juhlitaan kansallispäivää. Kuvassa ilmavoimien esityslento Abu Dhabin rannalla 2016

Arabiemiraattien keskiluokkaan kuuluvat länsimaalaiset koulutetut asiantuntijat. Näiden ekspatriaattien asema on yhteiskunnassa kunnioitettu, ja heidän osaamista arvostetaan kasvavan yhteiskunnan kehittämisessä. Kaikki siirtotyöläiset oleskelevat Arabiemiraateissa työluvan perusteella, joka myönnetään kerrallaan vuodeksi tai pariksi.

Kansalaisuuden myöntäminen maahanmuuttajalle on käytännössä mahdotonta. Länsimaalainen ekspatriaatti työskentelee yleensä kansainvälisessä yrityksessä, instituutissa tai yrittäjänä, jolloin työkielenä on englanti. Heillä on erinomaiset mahdollisuudet saada korkeapalkkainen työpaikka ja sen lisäksi korvaukset asuinpaikasta ja koulutusmaksuista. Arabiemiraatit on täydellinen maa paikansa löytäneelle ekspatriaatille, sille se tarjoaa hyvät tulot, monipuoliset palvelut, turvallisen ympäristön ja arvostetun aseman yhteiskunnassa.

Toimistotehtävissä työskentelevät myös arabian- ja englannintaitoiset koulutetut ei-länsimaalaiset. Siihen kuuluvat maahanmuuttajat arabivaltioista ja muista Aasian ja Afrikan maista, joiden asemansa on hieman alhaisempi kuin länsimaalaisten, vaikka osaaminen olisikin samanarvoista.

Palvelualalla törmää useimmiten Etelä-Aasiasta kotoisin oleviin englannintaitoisiin työläisiin, joilla ei välttämättä ole sen kummempaa osaamista, mutta englannin taito tarjoaa heille mahdollisuuden työskennellä palvelualalla. Kokemukseni mukaan asiakaspalvelu Emiraateissa on erittäin ystävällistä, kohteliasta ja ammattitaitoista.

katlin4

Perinteinen vesitaksi Dubai Creek’illä – yhteys vanhan ja uuden kaupunkiosan välillä.

Alimpana yhteiskunnan luokkana nähdään ns. raskaan työn tekijät Etelä-Aasiasta. He ovat ahkeria siivoojia, taksikuskeja ja rakennusmiehiä. Ei ole salaisuus, että hekin ovat paremman elämän perässä ja toivovat voivansa tienesteillään parantaa perheidensä olosuhteita kotimaissa. He asuvat vierastyöläisille tarkoitetuissa taloissa eristetyillä alueilla kaupunkien laitamilla.

Työolot ja ihmisoikeudet ovat todella huonot Etelä-Aasiasta tulleiden vierastyöläisten kohdalla – matala palkka, armoton työaika ja sosiaaliturvattomuus ovat vain ongelmista pienimpiä. On nimittäin tavallista, että siirtotyöläiseltä otetaan passi pois ja kotiinlähtöä pitää anoa työnantajalta.

Siirtolaiset elävät suuresti vain työnantajan armolla, eikä heillä ole mahdollisuutta saada apua mistään. Pahimmista tapauksista kuullan ihmisoikeusjärjestöjen kautta, mutta ne eivät heijasta tilanteen koko karmeaa todellisuutta. Suhtautuminen heihin on erittäin valitettavaa. Emiraatit perustelevat väärinkäytöksiä sillä, että vierastyöläiset tienaavat kuitenkin enemmän kuin kotimaissaan, mikä pitää osittain paikkaansa. On pakko kysyä, käytetäänkö hädänalaisia hyväkseen ja miksi heitä ei kohdella samoin kuin muita siirtolaisia.

katlin5.JPG

Dubaissa rakentamiselle ei näy loppua

Mitä näistä luokkaeroista voisi päätellä? Ehkä sen, että kansalaisuudella ja etnisyydellä todellakin on väliä Arabiemiraateissa. Maa tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia vain yhteiskunnan valituille jäsenille vastineeksi heidän lojaaliudestaan valtiota kohtaan. Kouluttamattomilla siirtolaisilla ei puolestaan ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan kohtaloonsa.  Tällainen järjestelmä koettelee suomalaisen vakaumusta kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti riippumatta heidän taustoistaan.

Pilvenpiirtäjien juurelta aavikon äärettömyyteen

Teksti: Senni Raunio

Maaliskuun lopussa kymmenen nuorta suomalaista lähti unohtumattomalle matkalle Arabian niemimaalle. Helsingissä toimiva Lähi-idän opiskelijat ry. järjesti yhteistyössä Suomen Lähi-idän instituutin kanssa opintomatkan Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin ja Omaniin. Olin yksi onnellisista mukana olijoista ja kokemus olikin yksi parhaimmista matkoista elämässäni.

Matkustimme ensimmäisenä Dubaihin, itselleni se oli ensimmäinen kerta kyseisessä kaupungissa. Dubaissa todella huomaa sen, että ainoastaan 15% kansakunnasta on alkuperäisiä emiraatteja, kansainvälinen tunnelma leijailee kiireisessä kaupungissa ja kulkiessa kuuli enemmän englantia kuin arabiaa. Dubaita halkovat pilvenpiirtäjät ylittävät käsityskyvyn; on hämmästyttävää mihin ihminen kykenee. Tapasimme Dubaissa mielenkiintoisia ihmisiä, muun muassa suomalaisen naisen joka tekee bisnestä, emiraatteja paikallisessa koulutuksen laadunvalvonnassa ja egyptiläisen joka johtaa matkailualan yritystä.

dubai

Dubain rantaviivaa

Oli mielenkiintoista käydä virastossa kuulemassa millaista on koulutuspolitiikka emiraateissa. Mielenkiintoisinta oli todella ymmärtää koulutuksen tuotteistaminen ja mitä se käytännössä tarkoittaa koulutusmarkkinoille verrattuna Suomeen. Kun meillä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen laatua valvotaan ja seurataan, niitä pyritään myös parantamaan silloin kun jokin ei toimi tai menee huonommin. Emiraateissa koulutuksen ollessa maksullista ja yliopistojen kilpaillessa keskenään huonot yliopistot lopettavat toimintansa asiakkaiden lähtiessä. Eihän huonoa tuotetta kannata pitää markkinoilla, mutta heräsi kyllä kysymyksiä siitä että millaiset vähäosaisten kouluttautumismahdollisuudet ovat opiskelun ollessa kallista. On aina yhtä hämmentävää todella ymmärtää miten etuoikeutetussa asemassa me olemme  Suomessa, meidän ei tarvitse murehtia siitä että riittävätkö varat koulutukseen vai eivät.

Koulutus teemana onkin mielenkiintoinen kokonaisuus Lähi-idässä käydessä, me pääsimme onneksi tutustumaan myös suomalaiseen koulutusvientiin Abu Dhabissa. Siellä suomalaiset opettajat hyvin innoissaan esittelivät meille koulua ja viisivuotista vientihanketta, jossa suomalaisia opetusmetodeja sovelletaan paikalliseen opetussuunnitelmaan ala-asteella. Erityisesti paikallinen ystävällinen arabikulttuuri oli selkeästi tehnyt heille hyvää; vieraanvaraisuus ja ilo paistoivat heistä. Hanke itsessään oli kuulemamme mukaan erittäin onnistunut ja nyt he toivovatkin sen saavan seuraavan viiden vuoden jatkokauden.

Arabien ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on kyllä vertaansa vailla. Tämä tuli erityisen hyvin esille maassa, jota kovasti rakastan, Omanissa. Olen käynyt Omanissa pari vuotta sitten ensimmäisen kerran ja maan ystävälliset ihmiset ja käsittämätön kauneus jättivät minuun lähtemättömät jäljet, joten oli kiva päästä sinne takaisin. Matkustimme Omaniin puolessa välissä reissua bussilla. Oli mielestäni yksi matkan hauskimmista päivistä kun seikkailimme kahden muun matkalaisen kanssa halki Dubain etsimään pienen omanilaisen bussifirman toimistoa. Tuo pieni toimisto Dubain sivukujilla oli hiljainen ja kylmästi valaistu, kyllästynyt myyjä järkyttyi kuulleessaan, että joutuu kirjoittamaan käsin meille kymmenen matkalippua. Retki noille sivukujille, siirtolaistyöläisten asuttamille kaduille, joissa yhtäkkiä Dubaissa vallitseva puhtaus vaihtui kulkukissoihin ja kadun reunoilla istuviin miehiin, jotka tuijottivat meitä mustilla silmillään, oli pysäyttävä. Pohdin seuraavan aamun bussimatkalla Omaniin paljon sitä, miten paljon Dubaissa on köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Kuka päättää mikä on hyvää elämää? Ja kuka päättää kuka sitä saa elää? Onko bussifirman toimiston kyllästynyt mies onnellinen?

oman ranta

Omanin rantaviivaa

Omanissa tutustuimme maan pääkaupunkiin Muscatiin, Intian valtamereen, joka hyväili meitä lämpimillä aalloillaan ja teimme pidemmän retken aavikolle. Aavikkoretki alkoi matkalla Nizwan yliopistoon, jossa pääsimme kuulemaan maan historiasta ja yliopiston toiminnasta sekä siellä opiskelusta. Oli mielenkiintoista kuulla että yliopiston opiskelijoista 95% on naisia.

Omanilaiset ovat hieman laiskaa kansaa opiskelujen ja töiden kannalta ajateltuna, tapasimme suomalaisen naisen joka on asunut maassa 30 vuotta ja hän kuvaili meille miten kansa tavallisesti haluaa tehdä lyhyitä päiviä ja lomailla, keskiverto omanilainen on töissä n. 180 päivää vqaboosuodessa, mikä on suhteellisen vähän. Maa on kuitenkin hyvin rikas, ja kansakunta voi selkeästi hyvin. He rakastavat sulttaaniaan, sulttaani Qaboota enemmän kuin Suomessa kukaan rakastaa edes puolisoaan. Sulttaani Qaboon kuvalla mainostetaan kaikkea aina mäkkäristä ostoskeskuksiin, hänen kuvansa koristaa rakennusten seiniä ja jokaista seteliä. Hän on kyllä hallitsijana hyvin oikeudenmukainen ja hyvä, Omanissa on rauhallista ja turvallista ja hän on kehittänyt maata koko hallintokautensa ajan, aina 1970 –luvun loppupuolelta näihin päiviin, mutta sellainen hallitsijan suoranainen henkilöpalvonta on hieman koomista näin länsimaalaisesta näkökulmasta.

Saavuimme oaavikkomanilaisen oppaamme ja ystävämme Juman kanssa aavikkoleiriin yliopistovierailun jälkeen. Aavikon reunattomuus hyväili sielua ja siellä pysähtyminen auttaa keskittymään olennaiseen. Tyhjyydessä olennaiseen keskittyminen on todella paljon helpompaa kuin tavallisessa arkihulinassa tai vaikka Dubain pilvenpiirtäjien juurella.

Aavikkoretkeä seuraavana päivänä teimme matkan kanjonille jonka halki vaelsimme tuntikausia uiden ja kiipeillen. Se oli aivan mielettömän hauskaa ja vaati myös tiimi työskentelyä, oli mukava huomata miten hyvin porukkamme oli hitsautunut yhteen siinä vaiheessa. Kanjonilta ajoimme meren rannalle toiseen leiriin ja katselemaan kilpikonnien nousua yön pimetessä. Ruoka Omanissa on aivan uskomattoman hyvää ja täytyy kyllä sanoa että tuli tuolla reissulla syötyä hyvin.

Mitä sitten sain matkalta? Opin paljon lisää arabialaisesta kulttuurista ja tavoista, tapasin monia ihania ihmisiä ja sain kuulla mielettömiä tarinoita. Olen äärettömän kiitollinen koko matkasta ja erityisesti tiimillemme, oli mieletöntä miten hyvä henki matkalla vallitsi ja miten mukavaa että sain niin monta uutta ystävää! Opin paljon eriarvoisuudesta, alueen poliittisesta tilanteesta, koulutuspolitiikasta, työllistymisestä alueella ja bisnesmahdollisuuksista. Matkan on oltava onnistunut kun sieltä palaa suunnitellen jo seuraavaa reissua alueelle!

ryhmä