Kierrätys Jordaniassa

Teksti ja kuvat: Saana Sarpo
Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena I-Dare -kansalaisjärjestön nuorten radikalisoitumista ehkäisevässä projektissa Jordaniassa.

Innokkaana vaeltajana olen kolunnut Jordanian vuoria ja laaksoja jo useamman kuukauden ajan. Suomalaiseen luontoon ja jätehuoltoon tottuneena roskainen todellisuus iski nopeasti vasten kasvoja: tienvierustat ovat täynnä muoviroskaa, syrjäiseltä polulta keskeltä viljelyspeltoja löytyy sipsipusseja, ja harvat metsäiset alueet ovat käytännössä roskan peitossa. Samankaltaiset näyt toistuvat myös kaupungeissa, joissa jokainen katu on potentiaalinen roskis, koska varsinaisia jätteenkeräyspisteitä ei ole joka kulman takana. Valitettavasti näky on tuttu myös muualla Lähi-idässä. Mutta tehdäänkö asialle mitään? Päätin ottaa asiasta selvää ruohonjuuritasolla.

Jokin aika sitten tapasin Alaa Ziaden, joka haluaa tuoda kierrätyksen osaksi jordanialaisten arkea. Kaikki alkoi Ammanin keskustan tunnetuimman knafe-kioskin ”Habiban” liepeiltä, jossa Alaa ryhtyi keräämään poisheitettyjä muovilusikoita ja muokkaamaan niitä lampunvarjostimiksi. Varjostimien jälkeen alkoi syntyä jätepuusta valmistettuja huonekaluja, sohvapöytiä autonrenkaista ja lamppuja lasipurkeista. Omasta hankkeesta kuoriutui lopulta Ziadat4recycling, jätteestä tavaraksi -hengessä toimiva design- ja kierrätystyöpaja, joka työllistää Alaan itsensä lisäksi viisihenkisen tiimin.

Alaan haaveissa on muuttaa jordanialaisten kierrätystä koskevia asenteita. Jordaniassa jätteiden kanssa ei yleisesti haluta olla tekemisissä: on täysin ok heittää auton ikkunasta tyhjä vesipullo tienvarteen, jättää picnicin kertakäyttöastiat ja muoviroska puiden alle ja olla siivoamatta rakennusjätettä talonvierustoilta. Jätteen kanssa työskentely, kuten roskakuskin työ, käsitetään alempiarvoiseksi. Onkin aika ristiriitaista, että oma koti tai auto halutaan pitää tahrattomana, mutta kodin ulkopuolisten alueiden likaisuus ja siellä täällä lojuvat jätteet eivät tunnu hetkauttavan. Tai vaikka yleinen roskaisuus häiritsisikin, vastuun asiaan puuttumisesta nähdään kuuluvan muille. Yleisesti vastuu siirretään viranomaisille.

Viranomaisten suhtautumista ympäristönsuojeluun on moitittu, etenkin siltä osin, ettei kouluissa opeteta lapsille tarpeeksi ympäristön kunnioittamista. Mikäli kouluissa tapahtuva ympäristökasvatus on puutteellista ja perheiden asenteet nuivia, lapset eivät saa ympäristöstään vahvoja positiivisia käytösmalleja. Sattumalta juuri tämän artikkelin kirjoittamisen aikoihin Jordanian ympäristöministeriö kuitenkin julkaisi pari lyhyttä jordanialaisen suosikkinäyttelijän tähdittämää videota. Niissä kyseenalaistetaan ylemmyydentuntoinen ajattelutapa, joka asettaa jätetyöntekijät alempaan asemaan.
”Kuinka arvokas olet, jos elät itse heittämäsi roskan keskellä? Pelkäät näyttäväsi hölmöltä kerätessäsi roskia, mutta et niitä heittäessäsi”, perää katujenlakaisijaksi pukeutunut suosikkinäyttelijä videolla.

Kysyin mielipiteitä videoista tuttaviltani (ja itse asiassa arabianopettajani halusi näyttää samat videot minulle tunnilla), ja heidän mukaansa videot osuvat juuri nappiin. Lisäksi niissä vedotaan juuri oikeisiin tunteisiin ja arvoihin: kunnioitukseen, arvokkuuteen, isänmaanrakkauteen, ja perheeseen. Ratkaisua asenneongelmaan haetaan perheiden sisältä siirtämällä oppeja lapsille ja nuorille. Kuten aiemmin mainittiin, se on kuitenkin haastavaa, mikäli viranomaiset eivät tue ympäristökasvatusta myös kouluissa.

Riittääkö asenteiden muuttaminen ympäristöongelmien ratkaisemiseen? Vaikka asennekampanjan myötä saataisiinkin kansalaiset heittämään roskat roskikseen ja pitämään ympäristönsä puhtaampana, tämä ei vielä ratkaise sitä, mitä jätteelle tapahtuu sen päädyttyä roskapussiin. EcoMENA-sivuston mukaan Jordaniassa tuotetaan noin 2 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa, mikä on noin kilo per päivä yhtä henkilöä kohden. Yli 50 % tästä on ruokajätettä. Tämän jätemäärän käyttäminen esimerkiksi bioenergian lähteenä voisi toimia osana siirtymistä kohti kestävämpää kehitystä ja energiantuotantoa. Uusiutuvan energian tuotanto vaatii kuitenkin suuria alkuinvestointeja ja voi siksi tuntua monista vaikealta – etenkin tilanteessa, jossa tukea ympäristöystävällisten ratkaisujen luomiseen ei välttämättä tarjota.

Yhtenä ratkaisuna on ulkopuolinen tuki yrityksen perustamiseksi. Tapasin Aline Bussmannin, joka työskentelee sveitsiläisessä cewas Middle East -järjestössä. Järjestö tukee aloittelevia startup-yrittäjiä, jotka kehittävät kestäviä ratkaisuja veden, sanitaation ja muiden resurssien hallintaan. Veden merkitystä Jordaniassa ei voida korostaa liikaa, sillä maa kärsii jatkuvasta veden puutteesta, jota pahentavat jatkuva väestönkasvu ja pakolaistilanteen luomat erityishaasteet. Toistaiseksi kestäviä ratkaisuja veden säännöstelyyn ja käyttöön ei juurikaan ole. Miten ihmisiä saataisiin rohkaistua kehittämään näitä ratkaisuja? Voitaisiinko ympäristöystävällisellä pienyrittäjyydellä sekä ratkaista ympäristöongelmia että parantaa taloudellista tilannetta ja laskea työttömyyslukuja?

Alaa uskoo tämän olevan mahdollista. Hänen mukaansa pelkällä ympäristötietoisuuden lisäämisellä, koulutuksella ja lakimuutoksilla ei kuitenkaan voida muuttaa ihmisten asenteita, vaan heille täytyy myös näyttää, että jätteen uudelleenkäytöstä on myös henkilökohtaista hyötyä. Alaa haluaa osoittaa, että jokainen voi paitsi kierrättäää, myös tehdä kierrätyksestä bisnestä. Näin ollen jäte ei ole enää vain roskaa, vaan siitä syntyy jotakin tuottavaa, jolla voi elättää itsensä. Alaan tapauksessa tuotteet puhuvat hänen puolestaan: kun nähdään, että jätteestä voidaan tehdä tyylikäs design-pöytä, ehkä suhtautuminen jätteeseen voi muuttua laajemminkin.

Omalla esimerkillä voi johtaa, ja tällainen ideologiselta pohjalta lähtevä yritystoiminta onkin kovasti nousussa Jordaniassa. Social entrepreneurship eli yhteiskunnallinen yrittäjyys on varsin kuuma termi tällä hetkellä. Yritystoiminnalla pyritään siis ennen kaikkea yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen pelkän tulostavoittelun sijaan, mutta samalla varmistetaan oma toimeentulo.

Alaa ei ole ajatustensa kanssa yksin. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden kentällä toimii myös Shams Community, jordanialainen yhteisö, joka pyrkii tuomaan ihmisiä yhteen ratkaisemaan Jordanian ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä ongelmia innovaatioiden ja yrittäjyyden avulla. Shams Communityn perustajan Saeed Hassanin mukaan yhteisön tavoitteena on kysyä, kyseenalaistaa ja luoda uutta – sekä ennen kaikkea luoda mahdollisuuksia keskustelulle, joka johtaa myös konkreettisiin tuloksiin. Osallistuin yhteisön ympäristöaiheiselle retkelle, joka suuntautui Ammanin lähellä sijaitsevalle ekotilalle ja jonka aikana keskusteltiin ruohonjuuritason ratkaisuista ympäristöongelmiin.

Keskustelimme esimerkiksi siitä, voidaanko ympäristöongelmia ratkaista parhaiten valtion, talouden vai paikallisyhteisöjen ja -järjestöjen kautta, millainen luontosuhde eri taustoista tulevilla ihmisillä on ja miten taloudellinen tilanne vaikuttaa ympäristöä koskeviin asenteisiin. Oli hienoa nähdä, että ympäristökysymykset kiinnostivat niin monia, sekä jordanialaisia että meitä ulkomaalaisia. Ja tietenkin uusiin ihmisiin tutustuminen ja herkullinen kasvisruoka houkuttelivat paikalle paljon porukkaa.
Kun tavoitellaan konkreettisia ratkaisuja, keskusteleminen ja verkostoituminen ovat hyviä ensiaskelia. Mutta kuten Alaa asian ilmaisi, on päästävä tilanteeseen, jossa ratkaisut ovat hyödyllisiä sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Pyyteetön maailmanparannusajattelu ei välttämättä innosta, jos päällimmäisenä mielessä on se, riittävätkö rahat ruokaan ja vuokraan. Myös Saeed toivoo, että yhteisön verkostoista syntyisi konkreettisia startup-yrityksiä ratkaisemaan ongelmia eikä yhteisön toiminta jäisi pelkän inspiraation tasolle.

Ehkä nämä yritykset, kampanjat ja aloitteet voivat olla mukana muuttamassa asenteita ympäristöystävällisempään suuntaan. Se on kuitenkin haastavaa tilanteessa, jossa asenteet jätettä ja sen parissa työskentelyä kohtaan ovat negatiivisia, ja toisaalta ympäristöystävälliset tuotteet ovat kalliita ja ne saatetaan mieltää varakkaampien haihatteluksi. Sen vuoksi on pystyttävä luomaan ratkaisuja, jotka sekä inspiroivat säilyttämään ympäristöä jälkipolville, että hyödyttävät ihmisiä arkielämässä.


 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s