Salah al-Din leiritulien loimussa

Teksti: Henri Muroke
Kirjoittaja on FIMEn harjoittelijana syksyllä 2017.

 

Kerakin linnake Jordaniassa

Kerakin linnoitus Jordaniassa


 

Kun saavuin Beirutiin heinäkuun lopussa, graduni oli seisonut pitkän aikaa pöydällä. Kirjoitan opinnäytettä ayyubidisulttaani Salah al-Dinista (Saladin läntisessä historiankirjoituksessa), joka eli vuosina 1137/1138-1193. Alkuperäinen dispositio koski sulttaania läntisessä historiankirjoituksessa ja – kuten opiskelijalla usein – aineistoa on paljon ja työn punainen lanka hetkittäin kadoksissa.

Oltuani Beirutissa reilun kuukauden dispositioni menikin täysin uusiksi. Kirjoitin kandidaatin tutkielmani siitä, kuinka Salah al-Din perusti Egyptissä isänsä nimeä kantavan ayyubidien dynastian vuosien 1169–1174 aikana. Uuden disposition myötä laajennan kyseisen tutkielman graduksi. Itse lähteeni eivät uuden disposition myötä muutu ollenkaan, mutta työ tulee koskemaan pikemminkin sulttaanin mainetta muiden muslimiprinssien ja heimojen silmissä.

Continue reading

Advertisements

Omanilaisen neuvotteluperinteen jäljillä

Teksti ja kuvat: Katariina Simonen

OMAN YLEINEN

Oman.

Kiinnostukseni Omaniin ja omanilaiseen neuvotteluperinteeseen johtaa juurensa työhöni kansainvälisen tiedemies- ja politiikkavaikuttajien verkostossa nimeltään Pugwash-tiedekonferenssit (www.pugwash.org). Kyseisen verkoston perustivat  merkittävät tiedemiehet Albert Einstein, Joseph Rotblat ja Bertrand Russell ydinaseiden eliminoimiseksi, näiden aseiden leviämisen ehkäisemiseksi sekä konfliktien rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Pugwashille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1995 sen työstä kemiallisten aseiden kieltosopimuksen aikaansaamiseksi.

Continue reading

Elämää kairolaisessa kuplassa

Teksti ja kuvat: Senni Jyrkiäinen
Kirjoittaja on sosiaaliantropologi, joka tekee apurahatutkijana Helsingin yliopistossa väitöskirjaa egyptiläisnuorten teknologiavälitteisistä suhteista. Lokakuussa 2017 hän piti keynote luennon väitöskirjaansa liittyen Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Jyrkiäisen tutkimuksellisia kiinnostuksen kohteita ovat nuoret ja pitkittynyt nuoruus, islam, gender-kysymykset, uudet teknologiat ja some sekä urbaani antropologia.

 


It’s my life

It’s now or never
I ain’t gonna live forever
I just want to live while I’m alive

Bon Jovin hittibiisi pauhaa karaokelaitteista ja porukka laulaa täysillä mukana: ”It’s my life!” Käynnissä ovat pienet illanistujaiset torstai-illan eli egyptiläisen viikonlopun alun kunniaksi. Paikalla on joukko moitteettomasti silitettyihin kauluspaitoihin ja rentoihin farkkuihin pukeutuneita kolmikymppisiä miehiä ja muutama huolettoman tyylikäs nuori nainen. Kiinalaisvalmisteinen karaokelaitteisto suoltaa biisin toisensa perään. Välillä lauletaan Fairouzia, Umm Kulthumia ja muita iki-ihania arabimusiikin klassikoita, sitten vaihdetaan Barbie Girliin ja muuhun länsipoppiin. Pöydällä on valikoima alkoholijuomia ja ravintolasta tilattua ruokaa. Ilmassa on tupakansavua, naurua ja kepeää flirttiä.

Continue reading

Vaihtoehtoja kansainväliselle kehitysajattelulle? Kenttämuistiinpanoja Irbidin pakolaisleiriltä

Teksti: Salla-Maria Korhonen
Kuvat: Hussein Amri ja Salla-Maria Korhonen
Kirjoittaja on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistolla. Tällä hetkellä hän on suorittamassa FIMEn, HY:n ja SYLFF:in rahoittamaa kenttätyötä Jordaniassa.

Pakolaisleirejä leimaa köyhyys, mutta paikalliset kehittävät myös ratkaisuja ongelmiinsa Kuva Hussein Amri

Pakolaisleirejä leimaa köyhyys, mutta paikalliset kehittävät myös ratkaisuja ongelmiinsa. Kuva: Hussein Amri.

Saavuin Jordaniaan kesäkuussa 2017 aloittaakseni yhteensä 12 kuukautta kestävän kenttätyön ystäväni Obaidan kautta löytämäni Al-Farouq-järjestön vapaaehtoisten ja työntekijöiden parissa. Tutkimalla etnografisin metodein paikallista avustustyötä Irbidin palestiinalaisella pakolaisleirillä koetan kartoittaa, kuinka avustustyö ”prosessina, tekona ja tilana” (Smirl 2015) muokkaa tiettyä yhteisöä ja yhteiskuntaa. Sisällytän tutkimukseeni myös kansainvälisissä avustusjärjestöissä työskentelevien paikallisten näkemyksiä ja kokemuksia. Irbidissä karttuvan etnografisen materiaalin avulla toivon saavuttavani syvällisemmän ymmärryksen kansainvälisen kehityksen ja avun haasteista. Tarkoituksenani on tuottaa sellainen avustustyön poliittinen etnografia, joka tarkastelee kriittisesti kansainvälisen kehityksen ja avustustyön diskursseja ja käytänteitä sekä paikallisten ihmisten kyvykkyyttä järjestää yhteisölliset asiansa itsenäisesti.

Continue reading

Välähdyksiä avustustyöstä ja ”hyvinvointiaktivismista” Irbidin pakolaisleiriltä

Teksti: Salla-Maria Korhonen
Kuvat: Hussein Amri ja Salla-Maria Korhonen
Kirjoittaja on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistolla. Tällä hetkellä hän on suorittamassa FIMEn, HY:n ja SYLFF:in rahoittamaa kenttätyötä Jordaniassa.

 

Näkymä Irbidin pakolaisleirille toimiston ikkunasta Kuva Hussein Amri

Näkymä Irbidin pakolaisleirille toimiston ikkunasta. Kuva Hussein Amri.

Kahvin tuoksu, puhelimen tauoton pirinä, paperiarkkien rahina, tietokoneen näppäimistön äänekäs nakutus, ilmastoinnin humina ja ihmisten puheensorina. Näin voisi kuvata tyypillisen toimiston ilmapiiriä aamu yhdeksältä missä päin maailmaa hyvänsä, vaikkapa Suomessa. Puolenpäivän jälkeen toimistotilan omalaatuisuus tulee kuitenkin vääjämättä esille: kahvissa tuoksuu kardemumma, lounassämpylöiden sijaan työntekijät nauttivat falafel-leipiä tai shawarma-annoksia ja toimistoon kaikuu minareetin kutsu viereisestä moskeijasta. Ilmastoinnin tehottomuus käy ilmiselväksi ulkolämpötilan lähennellessä 40 astetta, ja sisätilaa viilentääkin nyt paremmin avoimista ikkunoista toisinaan puhaltava tuulenvire. Toimistotila on täynnä hunnutettuja, koko vartalon ja usein kasvot peittäviin asuihin pukeutuneita naisia lapsineen. Keskustelua käydään arabiaksi.

Continue reading

Egyptin matkailu uudessa nousussa?

Teksti ja kuvat: Jaakko Pylvänäinen

Kirjoittaja on teologian opiskelija, joka oli FIMEn työharjoittelijana Beirutissa keväällä 2014 ja opiskelee parhaillaan arabiaa Egyptissä.

Näkymä Saladinin linnoitukselta Gizan pyramidien suuntaan

Näkymä Saladinin linnoitukselta Gizan pyramidien suuntaan

”Egyptiläiset ovat arabeista rennoimpia. He tykkäävät vitsailla, laulaa ja tanssia.” ”Egyptissä ollaan erittäin vieraanvaraisia ja paikalliset ovat tottuneet olemaan tekemisissä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.” ”Siellä ventovieras vastaantulija saattaa toivottaa turistin tervetulleeksi.”

Muun muassa tällaiset mielikuvat olivat pinnalla vielä joitakin vuosia sitten Egyptistä puhuttaessa, ja matkailijoita oli maassa paljon. Vuoden 2011 tammikuussa alkoi kuitenkin tapahtua, ja mielikuvat maasta muuttuivat.

Egyptissä jopa kamelit ovat rennonoloisia

Egyptissä jopa kamelit ovat rennonoloisia

Viime vuosien poliittiset levottomuudet tekivät tehtävänsä matkailijoiden karkottamisessa, ja tämä näkyy Egyptissä edelleen hyvin selvästi. Esimerkiksi Luxorin hienolla joenvarsibulevardilla saattaa iltaisin havaita muutaman paikallisen lisäksi vain pari aasialaista turistiryhmää ja yhden hölkkäilevän suomalaisen. Kaupungin ulkomaalaisille turisteille suunnatut kojut näyttävät olevan pääasiassa tyhjillään asiakkaista, samoin ravintolat ja hotellit. Myös muinaismuistoja pääsee useimmiten tarkastelemaan ilman ruuhkaa ja jonottelua. Tilanne on vaikuttanut samankaltaiselta ympäri Egyptiä. Jopa ne maan kuuluisimmat nähtävyydet, Gizan pyramidit, ovat saaneet olla melko rauhassa, mikäli paikallisiin on uskominen.

Isiksen temppeli Filaen saarella Assuanissa oli suorastaan autio turisteista

Isiksen temppeli Filaen saarella Assuanissa oli suorastaan autio turisteista

Turistien puute ja turisteille suunnattujen palvelujen ylitarjonta on polkenut matkailupalvelujen hintoja alas. Niistä turisteista, joita maassa on, kilpaillaan vimmatusti. Palveluita tarjotaan jopa puoli-ilmaiseksi toivoen sen houkuttelevan maahan lisää matkailijoita. Kun yhtälöön lisätään maan haastava taloustilanne ja Egyptin punnan inflaatio, ei ole hankala päätellä, että monilla turismin parissa työskentelevillä on haasteita itsensä elättämisessä. Eikä toki vain heillä.

Vaikka hintataso on maassa huomattavan alhainen, ei se lohduta mm. niitä lukuisia, joiden kuukausipalkka on alle 2000 Egyptin puntaa (kirjoitushetkellä alle 100 euroa). Heidän tapauksessaan esimerkiksi paikallisliikenteen hintojen nousu yhdellä punnalla (joka vastaa vajaata viittä eurosenttiä) muutamaa kilometriä kohden voi rasittaa taloutta huomattavasti. Viimeksi näin tapahtui kesäkuun lopussa, kun valtion tukien leikkaaminen nosti polttoaineiden hintoja reilut 50 prosenttia.

Punaisenmeren koralleille pääsee sukeltamaan hyvinkin edullisesti, varsinkin jos hallitsee tinkimisen jalon taidon

Punaisenmeren koralleille pääsee sukeltelemaan hyvinkin edullisesti, varsinkin jos hallitsee tinkimisen jalon taidon

Talousvaikeudet aiheuttavat tunnetusti henkilökohtaisia haasteita ja yhteiskunnallisia ongelmia, mutta ovatko maan viimeaikaiset haasteet heijastuneet ulkomaalaisten turvallisuuteen? Onko esimerkiksi matkailijoiden syytä vältellä Egyptiä?

Vaikka monien mielikuvissa Egypti on edelleen kansannousujen ja vallanvaihdosten jäljiltä levoton ja turvaton maa, tämänhetkinen todellisuus on toisenlainen. Omien ja tapaamieni matkailijoiden kokemusten perusteella vieraat otetaan lämpimästi vastaan ja heistä huolehditaan. Tämä halutaan tehdä selväksi myös viranomaisten puolelta. Temppelit, haudat, museot, kirkot ynnä muut vierailukohteet ovat tarkasti vartioituja. Syrjäisempiin kohteisiin paikalliset viranomaiset lähettävät usein turvamiehen tai pari turistien seuraksi. Mikäli poliisi huomaa ulkomaalaisen matkailijan yksikseen esimerkiksi juna-asemalla, hän tulee todennäköisesti kysymään kohteliaasti, mikäli voi olla avuksi ja varmistamaan, että matkailija osaa oikeaan junaan.

Siwan keitaalla pääsee mm. testaamaan Kuollutmeri-efektiä pienemmässä mittakaavassa

Siwan keitaalla pääsee mm. testaamaan Kuollutmeri-efektiä pienemmässä mittakaavassa

Aihetta käsiteltäessä lienee syytä mainita myös se, että epävakaimpinakaan aikoina tilanne ei ollut levoton kaikkialla maassa. Vallankumoukset ja vallanvaihdokset kun eivät usein ravistele asiaintilaa maaseudulla samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa, eivätkä sen vuoksi vaikuta turvallisuustilanteeseen vastaavalla tavalla. Valta vaihtuu, mutta elämä omassa kylässä jatkuu entiseen malliin.

Siksi varsinkin syrjäisemmillä seuduilla turismin parissa työskentelevät ja samalla maan politiikasta luontaisesti etäämpänä olevat ovat nähneet viime vuosien kehityskulut hieman epäreiluina. Olihan heidän kylänsä yhtä turvallinen kuin ennenkin, mutta silti turistit kaikkosivat. Myös ne Egyptissä asuvat ulkomaalaiset, jotka päättivät aikanaan jäädä maahan levottomuuksista huolimatta, jaksavat muistuttaa, että elämä jatkui monin paikoin entisellään… mutta mielikuvilla on valtava voima.

E

Edellisen kerran politiikka ja vallanvaihdokset taisivat hetkauttaa syrjässä sijaitsevan Siwan keitaan elämää hieman enemmän Aleksanteri Suuren vierailun aikana

Koska tällä hetkellä maan turvallisuustilanne vaikuttaa varsin suotuisalta, omasta puolestani kannustan antamaan Egyptille mahdollisuuden, mikäli harkitsee matkustamista arabimaihin. Myös opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksia on tarjolla, ja kehottaisin hyödyntämään niitä, jos hyviä tarjouksia tulee vastaan.

Vaikka maan taloustilanne ei ole kehittynyt egyptiläisten toivomalla tavalla,  tyytymättömyyttä maan nykypolitiikkaan on havaittavissa, ja esimerkiksi maan ihmisoikeustilanne on ollut toistuvan kritiikin kohteena, intoja uusiin mielenilmauksiin ja kansannousuihin rajoittaa muun muassa aiempaa suurempi tietoisuus niihin liittyvistä riskeistä. Mielenilmaukset kun voivat johtaa ojasta allikkoon paitsi henkilökohtaisella tasolla myös laajemmassa mittakaavassa. Moni on ilmaissut tyytyväisyytensä siihen, ettei Egyptistä tullut Syyrian, Irakin, Jemenin tai Libyan kaltaisia, sisällissodan repimiä maita. Aineksia siihen taisi olla olemassa.

Aamupäivätunnelmia Luxorista

Aamupäivätunnelmia Luxorista

Egypti on upea maa täynnä matkailupotentiaalia, jota se ei ole viime vuosina päässyt käyttämään. Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen toivonpilkahduksia on kuitenkin jo havaittavissa. Paikallisten parissa liikkuvat huhut kertovat, että muun muassa britit ja venäläiset ovat tekemässä paluutaan, mahdollisesti myös saksalaiset.

Punaisenmeren rannalla sijaitsevissa lomakohteissa on huomattavissa konkreettisia merkkejä ulkomaalaisten turistien määrän kasvusta. Oppaiden mukaan muun muassa Kuninkaiden laaksoon sekä Abu Simbelin ja Karnakin temppeleille suuntaavien bussien määrä on ollut lisääntymään päin. Hotelleja, kahviloita ja kojuja kunnostetaan ympäri maata, ja muutoinkin turistien paluuseen varaudutaan. Vaikuttaa myös siltä, että maahan jo uskaltautuneet matkailijat ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä kokemaansa ja näkemäänsä.

Abu Simbelin temppeli Sudanin rajan tuntumassa

Abu Simbelin temppeli Sudanin rajan tuntumassa

Egypti ei ole ehkä onnistunut markkinoimaan itseään matkakohteena kovin hyvin viime vuosina, mutta kunhan kertomukset hyvistä matkakokemuksista leviävät, turistit alkavat kyllä palata maahan. Toki yksittäisetkin häiriöt voisivat aiheuttaa tässä vaiheessa vielä huomattavaa takapakkia tämänhetkiselle positiiviselle kehitykselle, mutta mikäli paikalliset viranomaiset pystyvät takaamaan turistien turvallisuuden, se riittänee varmistamaan heidän paluunsa.

Salah al-Dinin jalanjäljillä

Teksti: Henri Muroke
Kirjoittaja on FIMEllä harjoittelijana syksyn 2017.

Kun saavuin Beirutiin heinäkuun lopussa, edessäni oli positiivinen ongelma. Koko syksyn kestävä harjoittelu FIMEssä (Suomen Lähi-idän instituutti) tulisi varmasti olemaan miellyttävä kokemus. Mahdollisuus harjoittelulle avautui silti osin sattumalta, ja muutti aikatauluni syksyn osalta. Alun perin suunnitelmani oli viimeistellä graduni Helsingissä loppukesän ja syksyn aikana.

Joskus muutos voi tarjota myös uusia mahdollisuuksia. Kirjoitan nimittäin gradua keskiajalla eläneestä ayyubidisulttaani Salah al-Dinista (Saladin Euroopassa). Olin jo lapsena äärimmäisen kiinnostunut keskiajasta, mutta Euroopan sijaan mielenkiintoni kohdistui enemmän Lähi-itään ja mongoleihin. Suurin osa ikäisistäni pojista tiesi jotain ristiretkistä, ja moni piti Rikhard Leijonamielestä. Minä sen sijaan kiinnostuin hänen vastapeluristaan.

Richard-Saladin_legendaerer_Kampf_vor_Jaffa

Kuvitteellinen Rikhardin ja Salah al-Dinin kohtaaminen 1200-luvun käsikirjoituksesta. Todellisuudessa kaksikko ei ikinä kohdannut toisiaan. Kuva: Wikimedia Commons

Vuosina 1137/1138-1193 elänyt Salah al-Din tunnetaan parhaiten Hattinin taistelussa vuonna 1187 saadusta voitosta. Kyseinen taistelu oli valtava kolaus ristiretkeläisille, ja sen seurauksena sulttaani pystyi valloittamaan heiltä laajoja alueita, mukaan lukien Jerusalemin kaupungin. Tästä puolestaan sai alkunsa vuosina 1189-1192 käyty kolmas ristiretki.

Salah al-Dinista tekee kiehtovan hänen maineensa ”jalona” saraseenina. Nimi saraseeni on peräisin jo antiikin ajoilta, jolloin roomalaiset kutsuivat Siinailla asuvaa arabiheimoa kyseisellä nimellä. Myöhemmin roomalaiset laajensivat nimen merkityksen kattamaan kaikki arabit.
Salah al-Dinin hyvä maine Euroopassa johtuu mahdollisesti kahdesta syystä. Valloitettuaan Jerusalemin kaupungin sulttaani kohteli esimerkiksi naisia erittäin hyvin, ja päästi monet kristityistä poistumaan kaupungista omaisuutensa kanssa. Todellisuudessa sulttaani suostui näin verettömään ratkaisuun vasta pitkien neuvotteluiden jälkeen, ja senkin jälkeen lunnasvaatimukset vaihtelivat noin viidestä kymmeneen dinaariin. Varattomia odotti orjuus. Sekulaarit lähteet mainitsevat näistä seikoista hyvin harvoin.

Toinen syy on kolmannen ristiretken lopputulos. Vaikka Salah al-Din ei varsinaisesti voittanut, Jerusalemin kaupunki pysyi muslimien hallussa. Sulttaani salli kuitenkin kristittyjen edelleen käydä Jerusalemissa pyhiinvaelluksella. Salah al-Din ei siis ollut eurooppalaiselle historiankirjoitukselle häviäjä, mutta ei myöskään barbaari. Koska kristityt pitivät keskiajalla itseään Jumalan valittuina, moni mietti pakanuutta heille edustavan sulttaanin menestystä. Oliko se mahdollisesti Jumalan rangaistus heitä kohtaan?

Cristofano_dell'altissimo,_saladino,_ante_1568_-_Serie_Gioviana

Christofano dell’Altissimon maalaus Salah al-Dinista vuodelta 1568. Todellisuudessa emme tiedä, miltä sulttaani tarkalleen näytti. Kuva: Wikimedia Commons

Kandidaatin tutkielmassani tarkastelin Salah al-Dinin uran alkuvuosia: kuinka hän päätyi vuonna 1168 Egyptiin ja onnistui luomaan isänsä nimeä kantavan ayyubidien dynastian. Hänen isänsä Ayyub ja setänsä Shirkuh olivat ensin palvelleet vuosina 1085-1146 elänyttä Imad al-Din Zengiä, ja tämän kuoleman jälkeen hänen poikaansa Nur al-Dinia (1118-1174). Ayyub keskittyi uransa aikana enemmän hallinnollisiin tehtäviin Shirkuhin johtaessa sotajoukkoja. Aikanaan myös Salah al-Din liittyi setänsä joukkoihin.

Egyptiä 900-luvulta alkaen hallinneen shiialaisen fatimidien kalifaatin valta oli 1160-luvulle tultaessa heikentynyt, eikä se enää selvinnyt ilman ulkopuolista apua. Tämän vuoksi sekä frankit että zengidit olivat kiinnostuneita Egyptistä. Kalifin keskittyessä enemmän hoviinsa todellista valtaa oli alkanut pitää visiiri Shawar. Kesällä 1163 Shawar pyysi Nur al-Dinilta apua lujittaakseen valtaansa. Nur al-Dinin joukot palasivat alueelle toisen kerran vuonna 1167 ja kolmannen kerran vuonna 1168. Vuoden 1168 sotaretken jälkeen Nur al-Dinin joukkojen komentaja Shirkuh jäi pysyvästi alueelle ja teki itsestään Egyptin visiirin. Hän ehti olla vallassa vain 2-3 kuukautta, ja hänen kuolemansa jälkeen hänen veljenpojastaan Salah al-Dinista tuli 1169 Egyptin visiiri. Salah al-Din palveli ”virallisesti” kalifia vuoteen 1172, mutta todellisuudessa kalifaatti oli jäänyt taustalle jo kauan ennen kalifi al-Adidin kuolemaa. Kun Nur al-Din kuoli vuonna 1174 kurkkumätään, Egypti lopetti veronmaksun Syyrialle, itsenäistyi, ja niin syntyi ayyubidien dynastia.

Erilaiset sattumien sarjat osoittautuivat valtaviksi onnenkantamoisiksi Salah al-Dinille: Egypti oli noussut visiirinsä vallassa vahvaksi, ja Salah al-Din oli onnistunut saamaan vuosina 1169-1174 suuren osan suvustaan avukseen. Juuri heidän avullaan hän pystyikin yksi kerrallaan irtaantumaan muiden otteesta. Salah al-Din oli visiirinä opportunistinen. Hän oli myös riittävän kyvykäs valitsemaan ympärilleen sopivan lähipiirin ja antamaan heille oikeat roolit hallinnossaan. Nämä kaksi kykyä tulivat vaikuttamaan sulttaanin uraan hänen koko loppuelämänsä ajan niin onnistumisten, kuin tappioista selviytymistenkin kannalta.

Aloittaessani harjoittelun FIMEssä koko käsitys graduni maailmasta muuttui täysin. Libanonissa on paljon alueita, joilla on yhteistä historiaa Salah al-Dinin kanssa, ja työ onkin alkanut tuntua paljon ”eloisammalta”. Vieläkin suurempi muutos oli se, että astuin maailmaan, jolle Salah al-Dinin nimi oli erittäin tuttu. Niin instituutin henkilökunta, kuin paikallisetkin olivat kiinnostuneita gradustani, miksi kirjoitan Salah al-Dinista, ja mitä tarkalleen ottaen hänestä kirjoitan.

 

Sidon,_Lebanon,_Panorama

Harjoitteluni ensimmäinen Salah al-Diniin liittyvä kohde oli keskiaikainen merilinnake Sidonissa. Kuva: Wikimedia Commons

Olen ollut Beirutissa vasta kuukauden, mutta gradu on lähtenyt liikkeelle aivan uudella tavalla. Olen toistaiseksi käyttänyt aikaa työni moniin pieniin yksityiskohtiin. Esimerkiksi Beirutin osuus lähteissäni ei tuntunut aiemmin kovinkaan suurelta, mutta asetuttuani itse Beirutiin halusin perehtyä tarkemmin kaupungin historiaan Salah al-Dinin aikana. Sulttaani yritti valloittaa kaupungin jo vuonna 1182, mutta epäonnistui. Seuraava merkintä löytyy vuodelta 1187, kun kaupunki monien muiden alueiden joukossa antautui.

Tämä hetki on erinomainen esimerkki lähteitteni erimielisyyksistä. Kaupungin antautuessa sulttaanille elokuussa, Salah al-Dinin oma kirjuri Imad al-Din al-Isfahani oli pahasti sairaana. Sulttaanin mielestä kuka tahansa, joka pystyi pitämään kynää kädessään, olisi ollut kykenevä kirjaamaan ylös ehdot antautumiselle. Ketään sellaista ei Beirutista lopulta kuitenkaan löytynyt, ja al-Isfahani kirjoitti – ei vailla ylpeyttä äänessään –  joutuneensa toimimaan kirjurina sairasvuoteeltaan käsin.
Mosulista kotoisin oleva historioitsija Ibn al-Athir sen sijaan kehui Beirutia vuolaasti. Hänen mielestään kaupunki oli eräs Välimeren itärannikon parhaiten puolustetuista. Al-Athirin mukaan kaupunki oli myös yksi kyseisen rannikon miellyttävimmistä ja ”terveellisimmistä”. Jälkimmäinen sana voi kuulostaa hieman oudolta, mutta sillä tarkoitetaan luultavasti hyviä vesivarantoja. Beirutissa ei myöskään riehunut pahoja tautiepidemioita al-Athirin elinaikana.

Harjoittelujakso tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden käydä monissa paikoissa, joissa Salah al-Din on viettänyt aikaansa. Libanonissa tällaisia kohteita ovat muun muassa Baalbek, Byblos ja Tyros. Lisäksi matkustan myöhemmin Jordaniaan, joka tarjoaa vielä monta historiallista kohdetta lisää. Moni paikka voi avata myös uusia näkökulmia siihen, miten sulttaanin saapuminen vaikutti paikallisen väestön elämään.

Voinkin hyvillä mielin sanoa, että tulen mahdollisuuksieni mukaan matkaamaan Salah al-Dinin jalanjäljillä koko syksyn. Toivon mukaan harjoittelun aikana opin enemmän asioita sulttaanin historiasta ja heistä, joita se on koskettanut.